Alvar Aalto

Ystävyys Göran Schildtin kanssa

Göran Schildt tutustui Alvar Aaltoon jo opiskeluaikoinaan. Alvar Aalto toimi tuolloin puheenjohtajana Projektio-elokuvakerhossa, johon myös Schildt liittyi. Schildtistä ja Aallosta tuli kuitenkin hyviä ystäviä vasta useita vuosia myöhemmin, vuonna 1952, jolloin Schildt kävi Aallon toimistolla italialaisen ystävänsä Roberto Sambonetin kanssa. Göran Schildt kuvaili vierailua näin:

”Tästä päivästä lähtien olen ollut tästä iloisesta seuramiehestä, kekseliäästä taiteilijasta ja viisaasta humanistista huokuvan taian vallassa.”

Aalto esitteli mielellään piirustuksiaan Göran Schildtille, ja he matkustivat yhdessä Suomessa, Italiassa ja Egyptissä. Heitä molempia kiinnosti hyvin paljon Välimeren kulttuuri ja he keskustelivat aiheesta usein. Alvar Aallon kuoleman (1976) jälkeen Göran Schildt kirjoitti arkkitehdista kolmiosaisen elämäkerran.

Alvar Aallon elämä

Alvar Aalto syntyi 3.2.1898 Kuortaneella ja asui siellä vuoteen 1905, jolloin perhe muutti Jyväskylään. Perheeseen kuului tuolloin isä, maanmittaaja J.H. Aalto, äiti Selma Matilda (s. Hackstedt) sekä neljä lasta. Seuraavana vuonna perheen äiti kuoli ja isä meni naimisiin Selman sisaren Flora Hackstedtin kanssa.

Alvar Aalto suoritti ylioppilastutkinnon Jyväskylän lyseossa vuonna 1916 ja alkoi sen jälkeen opiskella arkkitehtuuria Teknisessä korkeakoulussa. Hän valmistui arkkitehdiksi vuonna 1921. Kaksi vuotta myöhemmin hän perusti oman arkkitehtitoimiston Jyväskylään ja palkkasi Aino Marsion (1894–1949) apulaisekseen. He menivät naimisiin vuonna 1924 ja saivat kaksi lasta.

Menestys Suomessa ja kansainvälisesti

Vuonna 1927 perhe muutti Turkuun, kun Aalto oli voittanut Maalaistentalon suunnittelukilpailun Turussa. Turku oli inspiroiva kaupunki ja Aalto piti toimistoaan siellä vuoteen 1933 asti. Näihin aikoihin hän suunnitteli Paimion parantolan, joka valmistui vuonna 1933. Paimion parantolaa voidaan kutsua kokonaistaideteokseksi, sillä Aalto suunnitteli rakennuksen lisäksi myös sen sisustuksen, kuten valaistuksen, saniteettitilat ja tutkimuskalusteet. Osittain tämän rakennuksen ansiosta hän onnistui tekemään kansainvälisen läpimurtonsa, vaikka tulikin tunnetummaksi huonekalujen avulla.

Paimion parantolan onnistuneen projektin jälkeen Aalto päätti kokeilla onneaan Helsingissä ja avasi siellä toimiston vuonna 1933. Pääkaupunkiseudun arkkitehdit kuuluivat vanhaan sukupolveen eikä Aallon ollut aivan helppoa löytää sieltä töitä. Yhteistyö puuseppä Otto Korhosen kanssa oli suuri menestys ja tästä syystä Aalto ei ollut riippuvainen helsinkiläisistä tilaajista.

Luonto inspiraation lähteenä

Aalto kiinnitti suunnittelutyössään paljon huomiota luontoon ja suunnitteli rakennuksiaan luonnon ominaisuuksien pohjalta. Alvar Aallon merkittävimpinä rakennuksina voidaan mainita Noormarkussa sijaitseva Villa Mairea, Helsingin Finlandia-talo ja Seinäjoella sijaitseva Aaltokeskus.

Aino Aallon kuoltua vuonna 1949 Aalto solmi uuden avioliiton Elissa Mäkiniemen kanssa vuonna 1952. Yhdessä he suunnittelivat Muuratsalon koetalon, jossa Aalto saattoi jatkaa pääasiassa erilaisten tiilien käyttöä koskevia kokeilujaan.

Vuonna 1958 Aalto vetäytyi julkisuudesta ja keskittyi kirjoittamiseen ja rakennuspiirustuksiin. Hän voitti 1950-luvun loppupuolella monia arkkitehtikilpailuja, kuten Kiirunan kaupungintalon, Aalborgin taidemuseon ja Essenin teatterin suunnittelukilpailun. 1960-luvulla hän vastasi suurprojektien, kuten Seinäjoen ja Rovaniemen keskustan suunnittelusta. Vuosina 1963–68 Aalto toimi myös Suomen akatemian esimiehenä.

Aalto kuoli vuonna 1976 ja hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.

Lue lisää Alvar Aallosta