Göran Schildt

Göran Schildtin tuotanto sisältää kulttuurihistoriaa, taidehistoriaa, esseitä, journalismia, matkakertomuksia, elämäkertoja ja kaunokirjallisuutta. Hänen teoksensa liittyvät moniin eri aloihin, joista tunnetuimmat ovat Välimeri ja purjehdus.

Göran Schildt syntyi Helsingissä vuonna 1917. Hän unelmoi lapsuudestaan asti ryhtyvänsä kirjailijaksi isänsä Runar Schildtin tapaan. Göran Schildt kertoo muistelmissaan, että hänellä oli isän työhuoneen ulkopuolella laatikko, jossa hän kirjoitti ensimmäiset tekstinsä. Runar Schildt teki itsemurhan Göranin ollessa vasta 8-vuotias.

Göran Schildt kirjoitti ylioppilaaksi yksityisesti vuotta aiemmin kuin luokkatoverinsa ja matkusti sen jälkeen Ranskaan opiskelemaan ranskan kieltä. Hän asui syksyn 1934 erään ranskalaisen perheen luona Pyreneillä, ja keväällä 1935 hän opiskeli Sorbonnen yliopistossa Pariisissa. Jouluna 1934 Göran Schildt matkusti Mallorcalle ja tutustui tällöin ensimmäistä kertaa kuohuvaan Välimereen. Toisen tärkeän matkan hän teki vuonna 1937 Italiaan ystävänsä Georg Henrik von Wrightin kanssa.

Talvisodasta toivematkaan

Göran Schildt osallistui talvisotaan vuosina 1939-40 ja haavoittui vakavasti alavatsaan. Toipuminen kesti pitkään ja Göran päätti, että jos hän selviäisi vammoistaan hän purjehtisi omalla veneellään Välimerelle. Hän toteutti haaveensa vuonna 1948 ensimmäisen vaimonsa Mona Morales-Schildtin kanssa. He purjehtivat Daphne-nimisellä ketsillä Ranskan jokia ja kanavia pitkin aina Italiassa sijaitsevaan Lavagnan kaupunkiin asti. Matkasta kertoneesta, vuonna 1949 ilmestyneestä teoksesta Önskeresan (Toivematka) tuli suuri menestys.

Kirjailijana Göran Schildt tunnetaan parhaiten Daphnella tehdyistä purjehdusmatkoista kertovista kirjoistaan. Hänen esikoiskirjansa oli kuitenkin Önskeleken, joka julkaistiin vuonna 1943. Schildt on monipuolinen kirjailija: hänen tuotantonsa koostuu kulttuurihistoriaa ja taidehistoriaa käsittelevistä teoksista, esseistä, journalismista, matkakertomuksista, elämäkerroista ja kaunokirjallisuudesta. Schildtin taidehistoriaa käsittelevän väitöskirjan aiheena oli Paul Cézanne. Hän on kirjoittanut kirjan myös André Gidesta, mikä myötävaikutti siihen, että Gide sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1947. Göran Schildt haki taidehistorian professuuria Helsingin yliopistosta vuonna 1947. Hän kuitenkin perui hakemuksensa viime hetkellä ja valitsi tilalle purjehduksen ja vapaan elämän kirjoittajana.

Leroksen saaresta koti

Vuonna 1965 Göran Schildt rakennutti toisen kodin Leroksen saarelle Kreikkaan yhdessä Christine Schildtin kanssa. Saarella he tutustuivat kreikkalaiseen kulttuuriin, ja Daphne sai uuden kotisataman. Kunnostettu Daphne on nykyisin Forum Marinumissa Turussa.

Ystävyys Alvar Aallon kanssa

Alvar Aallon ja Göran Schildtin ystävyys alkoi vuonna 1952, kun Schildt vieraili ystävänsä Roberto Sambonetin kanssa Aallon arkkitehtitoimistossa Ratakadulla. Vierailu johti läheiseen ystävyyteen, joka kesti aina Alvar Aallon kuolemaan (1976) asti. Schildt julkaisi artikkeleita Aallon uusista rakennuksista, ja hänen kuolemansa jälkeen Schildt kirjoitti arkkitehdistä kolmiosaisen elämäkerran. Alvar Aalto tarjoutui suunnittelemaan veloituksetta Göran ja Christine Schildtille Tammisaareen talon, joka valmistui vuonna 1970. Samassa talossa Göran Schildt eli elämänsä viimeiset päivät ja kuoli 24.3.2009. Lue tästä Alvar Aallon ja Göran Schildtin ystävyydestä.