S/Y Daphne

Lääkäri Oskar Mustelin rakennutti Daphnen Turun veneveistämöllä vuonna 1935. Jarl Lindblomin suunnittelema Daphne oli alun perin kuunari, mutta Mustelinin myytyä veneen tammisaarelaiselle johtajalle Uno Tennbergille tämä muunsi sen ketsiksi. Tennberg luovutti veneen vaihtokaupan yhteydessä Christoffer H. Ericssonille vuonna 1943. Epäonnistuneen pitkänmatkanpurjehduksen seurauksena Ericsson päätti kuitenkin myydä Daphnen. Schildtin lisäksi Björn Landström oli kiinnostunut ostamaan sen, mutta Schildt veti pidemmän korren ja päätyi Daphnen omistajaksi vuonna 1947.

Daphnen seikkailut ja purjehdusmatkat

Daphnen ostettuaan Schildt kirjoitti seuraavasti: ”Tosiasia on, että toisinaan kysyn itseltäni, tuoko veneeni minulle niin suurta iloa ja vaihtelua, että ne ovat veneen aiheuttamia haittoja suurempia. Toisinaan näen itseni Daphnen täysin toissijaisena jatkeena. Daphnesta tulee koko ajan hienompi ja kallisarvoisempi ja se on hyvin hoidettu, ja itse raadan kuin hullu, pilaan terveyteni ja kulutan kaikki voimani sekä uhraan hyvinvointini pitääkseni veneen kunnossa. Minulla on todellakin usein sellainen tunne, että nimenomaan Daphne haluaa purjehtia enkä niinkään minä enkä voi olla lähtemättä purjehtimaan sunnuntaina, kun Daphne on valmiina ja odottaa minua. No, niin vaarallista se ei tietenkään ole, mutta tämä liioittelu on ehkä pieni osa totuudesta, joka saattaisi muutoin jäädä huomiotta ja joka muuten koskee elämäni muitakin alueita kuin purjehdusta”.

Ensimmäinen Daphne-purjehdus kulki Pohjolasta Ranskan kanavien kautta Italiaan. Tästä matkasta syntyi teos Önskeresan (Toivematka) vuonna 1949. Schildt rahoitti matkansa kirjoittamalla niistä artikkeleita, jotka myöhemmin koottiin kirjoiksi. Göran Schildt kirjoitti ja julkaisi vuosina 1949–1987 kymmenen kirjaa, jotka kertoivat hänen matkoistaan Daphnella. Teos Odysseuksen vanavedessä saavutti jopa suuremman menestyksen kuin Toivematka. Viimeinen kirja Purjehdukseni Daphnella ilmestyi vuonna 1987, ja siinä Schildt kirjoittaa:

”Suhteeni Daphneen on toisin sanoen ollut tunnetasolla syvällisempi, ratkaisevampi ja ajallisesti kestävämpi kuin luultavasti mikään muu suhde elämässäni”.

Purjehtiminen muutti muotoaan vuonna 1965, jolloin Göran Schildt asettui asumaan Leroksen saarelle toisen vaimonsa Christinen kanssa. Heillä ei ollut enää riittävästi aikaa purjehtimiseen ja Daphnen ylläpitoon. Göran Schildtin ajatuksena olikin upottaa Daphne Leroksen ulkopuolelle, mutta saksalainen Joachim Fritz otti häneen yhteyttä ja kertoi olevansa kiinnostunut ostamaan veneen. Fritz oli puuseppä ja veneasiantuntija, mikä merkitsi, että hän pitäisi hyvää huolta Daphnesta.

Göran Schildt luopui Daphnesta vuonna 1984 purjehdittuaan sillä 38 vuoden ajan. Petra ja Joakim Fritz purjehtivat tämän jälkeen Daphnella noin kymmenen vuoden ajan, kunnes se syyskuussa 1995 ajautui hurrikaanin vuoksi rannalle Oyster Pondissa Saint-Martinin saarella Karibianmerellä ja näytti myrskyn jälkeen laivanhylyltä.

Pro Daphne -yhdistys perustetaan

Vuonna 1995 syntyi ajatus Pro Daphne -yhdistyksen perustamisesta, jonka tavoitteena oli palauttaa Daphne Suomeen. Kotimatkan alettua se jäi kuitenkin kontin alle Floridassa. Daphne oli nyt surkeassa kunnossa, mutta silloisen Itä-Uudenmaan kansanopiston veneenrakennuslinja Loviisan Kuggomissa kunnosti sen. Noin 4500 työtunnin jälkeen korjaus saatiin päätökseen vuonna 2000. Nykyään Daphnen omistaa Forum Marinum -säätiö. Daphne on esillä merenkulkumuseon ravintolassa Turussa.

Lisätietoja on saatavissa Forum Marinum -säätiön verkkosivustolta:
http://www.forum-marinum.fi/fi/nayttelyt/museoalukset/kruununmakasiinissa/